Kaikki hunaja ei ole sitä, miltä se näyttää. Purkki voi näyttää luonnolliselta, väri voi olla houkutteleva ja tuoksu pehmeän makea, mutta sisältö ei aina vastaa mielikuvaa aidosta hunajasta. Euroopan komission yhteisessä valvontahankkeessa peräti 147 näytettä 320:stä, eli 46 prosenttia EU:hun tuodusta hunajasta, herätti epäilyn siitä, ettei tuote täyttänyt hunajadirektiivin vaatimuksia.
Parhaan hunajan valinnassa on kysymys alkuperästä, koostumuksesta, käsittelystä ja läpinäkyvyydestä. Vitamiini.org-sivuston suuressa hunajavertailussa ja testissä selvitimme, mitkä hunajat erottuvat, mistä tuotteiden väliset erot todella syntyvät ja mitä purkin etiketistä kannattaa tarkistaa ennen ostopäätöstä.
Vertailussa parhaat hunajat:
- Pesosen mehiläistarhat hunaja – Paras hunaja.
- Gelee royal -hunaja – Hyvä hunaja.
- Mesilä kennohunaja – Laadukas hunaja.
1. Paras hunaja: Pesosen mehiläistarhat hunaja
Pesosen mehiläistarhojen hunaja on kotimainen, pehmeä ja hienokiteinen hunaja, joka tulee Mouhijärven ja Hämeenkyrön maisemista. Alueen pellot, metsät ja pienet vesistöt muodostavat mehiläisille vaihtelevan ympäristön, jossa kukkavalikoima muuttuu satokauden mukana. Tämä näkyy myös hunajan maussa, sillä aromi ja väri voivat vaihdella luonnollisesti eri erien välillä.
Pesosen mehiläistarhojen taustalla on pitkä kokemus mehiläisten hoidosta. Esa Pesonen on työskennellyt mehiläisten parissa 29 vuotta, joista 13 vuotta ammattimaisesti. Tarhat sijaitsevat Sastamalan ja Hämeenkyrön alueilla, missä mehiläiset keräävät mettä monipuolisilta kukkalaitumilta. Hunajan pääsatokasvina on usein metsävadelma, mutta seudun muu kasvusto tuo siihen oman pehmeän ja vaihtelevan luonteensa.
Testimme paras hunaja sopii arjen makeuttajaksi esimerkiksi teen, puuron, jogurtin tai leivonnan yhteyteen. Sen hienokiteinen rakenne tekee siitä helposti levittyvää, ja mieto kukkainen maku toimii hyvin myös sellaisenaan. Kyseessä on luonnollinen elintarvike, jonka ominaisuudet syntyvät mehiläisten, satokauden ja paikallisen ympäristön yhteisvaikutuksesta.
2. Hyvä hunaja: Gelee royal -hunaja
Gelee royal -hunaja on hunajan ja kuningatarhyytelön sekoitus, jossa 5 prosenttia sisällöstä on royal jellyä eli emomaitoa ja loput hunajaa. Tuote yhdistää tutun makean hunajan mehiläisyhdyskunnan erikoiseen ravintoaineeseen, jota työmehiläiset tuottavat kuningattaren ravinnoksi. Maku on hunajalle ominaisen pehmeä, mutta sekoituksen luonne on hieman tavallista hunajaa erityisempi juuri kuningatarhyytelön vuoksi.
Kuningatarhyytelö on ollut pitkään kiinnostuksen kohteena ravintolisien ja luonnontuotteiden maailmassa. Sitä on perinteisesti liitetty vireyteen, kauneuteen ja yleiseen elinvoiman tavoitteluun, vaikka vaikutukset voivat vaihdella yksilöllisesti. Mehiläiskuningattaren ravintona sillä on oma poikkeuksellinen asemansa mehiläispesässä, mikä selittää osaltaan sen maineen luonnon omana erikoisuutena.
Gelee royal -hunaja sopii käytettäväksi samalla tavalla kuin tavallinen hunaja, esimerkiksi teen joukossa, jogurtin kanssa, puuron päällä tai sellaisenaan pieninä annoksina. Se ei ole arkisin hunajavaihtoehto, vaan enemmänkin valinta ihmiselle, joka haluaa hunajaan hieman erilaisen ja ravinteikkaamman lisän.
3. Laadukas hunaja: Mesilä kennohunaja
Mesilän kennohunaja on Orimattilasta tulevaa hunajaa, joka on jätetty mehiläisten rakentamaan vahakennoon. Sitä ei ole lingottu erilleen kennosta, vaan hunaja säilyy siinä muodossa, jossa mehiläiset ovat sen pesässä varastoineet. Kennosto rakennetaan mehiläisvahasta, täytetään hunajalla ja peitetään lopuksi ohuella vahakerroksella.
Kennohunajan rakenne tekee siitä hieman erilaisen kokemuksen kuin tavallisesta purkkihunajasta. Sitä voi syödä lusikalla, leikata pieniksi paloiksi tai nostaa suoraan leivän päälle. Vaha on syötävää, ja sen suutuntuma tuo hunajaan oman lisänsä. Maku voi tuntua tavallista hunajaa täyteläisemmältä, koska hunaja on ollut koko ajan kennon sisällä eikä sitä ole erotettu vahasta käsittelyn aikana.
Mesilä kennohunaja sopii ihmiselle, joka haluaa kokeilla hunajaa mahdollisimman lähellä sen alkuperäistä muotoa. Se toimii sellaisenaan pienenä makeana palana, juustojen kanssa, leivällä tai jälkiruokien lisänä. Tuotteen paino on noin 200 grammaa, mutta tarkka määrä voi vaihdella hieman, koska hunajan määrä kennon sisällä ei ole jokaisessa palassa täysin sama.
Mitä hunaja on?
Hunaja on mehiläisten valmistama luonnollinen makea aine, joka syntyy kukkien medestä tai kasvien eritteistä. Mehiläiset keräävät mettä, kuljettavat sen pesään ja muokkaavat sitä omien entsyymiensä avulla. Pesässä mesi siirtyy mehiläiseltä toiselle, samalla sen koostumus muuttuu ja ylimääräinen kosteus haihtuu pois. Kun hunaja on riittävän tiivistä, mehiläiset varastoivat sen vahakennoihin ja peittävät kennot ohuella vahakerroksella.
Valmis hunaja koostuu pääasiassa luonnollisista sokereista, etenkin fruktoosista ja glukoosista. Mukana on myös pieniä määriä vettä, happoja, entsyymejä, kivennäisaineita, siitepölyä ja erilaisia kasveista peräisin olevia yhdisteitä. Juuri nämä pienemmät ainesosat vaikuttavat siihen, miksi hunajan maku, väri ja tuoksu voivat vaihdella paljonkin eri tuotteiden välillä.
Hunaja ei siis ole täysin samanlaista vuodesta tai paikasta toiseen. Sen luonne riippuu siitä, millaisilla alueilla mehiläiset ovat lentäneet ja mitä kasveja ne ovat käyttäneet ravinnonlähteinään. Metsävadelma, apila, kanerva, tattari, lehmus ja monet muut kasvit voivat antaa hunajalle oman sävynsä. Vaalea hunaja on usein maultaan miedompaa, kun taas tummempi hunaja voi olla voimakkaampaa, maltaisempaa tai hieman mausteisempaa.
Mihin hunajaa käytetään?
Hunajaa käytetään ennen kaikkea makeuttajana, mutta sen rooli keittiössä on laajempi kuin pelkkä sokerin korvaaminen. Se tuo ruokaan makeuden lisäksi omaa aromia, joka voi olla kukkainen, metsäinen, maltainen tai hieman mausteinen hunajan alkuperästä riippuen.
Yksi tavallisimmista käyttötavoista on lisätä hunajaa lämpimiin juomiin, kuten teehen. Sitä käytetään myös puuron, jogurtin, rahkan ja smoothien kanssa, kun halutaan pehmeää makeutta ilman tavallista hienosokeria. Leivän päällä hunaja toimii sellaisenaan, mutta se sopii hyvin myös juustojen, pähkinöiden ja marjojen rinnalle.
Ruoanlaitossa hunajaa käytetään usein marinadeissa, kastikkeissa ja glaseerauksissa. Se pyöristää happamia makuja, tasapainottaa suolaisuutta ja auttaa pintaa ruskistumaan paistettaessa. Hunaja sopii esimerkiksi uunijuuresten, kanan, kalan ja salaattikastikkeiden maustamiseen, kun sitä käytetään maltillisesti muiden raaka-aineiden rinnalla.
Miten toteutimme paras hunaja testin?
Testissä arvioimme hunajia katsomalla ensin alkuperää, raaka-aineita ja pakkausmerkintöjä, koska ne kertovat paljon tuotteen valmistuksesta. Sen jälkeen tarkastelimme rakennetta, väriä, tuoksua ja suutuntumaa. Maussa kiinnitimme huomiota makeuden lisäksi siihen, löytyykö hunajasta kukkaisuutta, metsäisyyttä, paahteisuutta tai muita vivahteita.
Kokeilimme, miten hunajat toimivat teen seassa, leivän päällä, puuron kanssa ja ruoanlaitossa. Juokseva hunaja ei aina ole paras jokaiseen tilanteeseen, eikä kiinteä hunaja automaattisesti tarkoita parempaa laatua. Paras hunaja testissä painotimme ennen kaikkea kokonaisuutta eli käytännössä makua, rakennetta, alkuperää, monikäyttöisyyttä ja sitä, tuntuuko tuote oikealta hunajalta.
Hunajan terveysvaikutukset
Hunaja ei ole lääke eikä ravintolisä, vaan makea mehiläistuote, jossa on sokerien lisäksi pieniä määriä entsyymejä, orgaanisia happoja, kivennäisaineita, siitepölyä ja kasveista peräisin olevia yhdisteitä. Tutkimuksissa hunajaan on liitetty muun muassa antioksidanttisia, tulehdusta hillitseviä ja mikrobien kasvua estäviä ominaisuuksia, mutta vaikutus riippuu paljon hunajan alkuperästä, käsittelystä, annoksesta ja käyttötavasta.
Yskän lievitys
Yksi parhaiten tunnetuista käyttötavoista liittyy yskään. Cochrane-katsauksessa hunajan todettiin todennäköisesti lievittävän lasten akuutin yskän oireita paremmin kuin ei hoitoa, lumelääke tai difenhydramiini, mutta ero dekstrometorfaaniin verrattuna jäi vähäiseksi tai epäselväksi. Vuonna 2023 julkaistu järjestelmällinen katsaus arvioi näytön laadun matalaksi, mutta päätyi samansuuntaiseen havaintoon: hunaja voi helpottaa yskän oireita ja parantaa yöunta joissain tilanteissa. Tämä ei tarkoita, että hunaja korvaisi lääkärin arviota pitkittyneessä, voimakkaassa tai kuumeeseen liittyvässä yskässä.
Haavojen parantaminen
Hunajan vaikutuksia on tutkittu myös haavanhoidossa, mutta tässä pitää erottaa tavallinen ruokahunaja ja lääkinnälliseen käyttöön tarkoitettu hunaja. Haavoihin ei kannata laittaa tavallista keittiöhunajaa, koska sitä ei ole valmistettu steriiliksi haavanhoitotuotteeksi. Lääkinnällinen hunaja voi tutkimusten mukaan tukea joidenkin haavojen paranemista ja estää bakteerien kasvua, mutta käyttö kuuluu haavanhoidon kokonaisuuteen, ei satunnaiseksi kotikokeiluksi. Vuoden 2021 katsauksessa hunajaa käsiteltiin haavanhoidon näkökulmasta, ja myös uudemmissa katsauksissa lääkinnällinen hunaja on noussut esiin mahdollisena haavanhoidon tukena.
Antioksidantit
Antioksidantit ovat yksi syy siihen, miksi hunajaa pidetään kiinnostavana makeuttajana. Hunajan fenoliset yhdisteet, flavonoidit ja muut kasvipohjaiset aineet voivat osallistua elimistössä hapetusstressiin liittyviin mekanismeihin. Käytännössä määrät ovat silti pieniä verrattuna moniin kasviksiin, marjoihin ja hedelmiin, joten hunajaa ei kannata ajatella varsinaisena antioksidanttien lähteenä. Sen etu tavalliseen valkoiseen sokeriin verrattuna on enemmän siinä, että se sisältää muutakin kuin pelkkää sakkaroosia ja tuo ruokaan omaa aromia.
Verensokeri
Verensokerin ja sydänterveyden osalta kuva on kaksijakoinen. Vuonna 2023 julkaistu systemaattinen katsaus ja meta-analyysi arvioi, että hunaja, etenkin tietyt lajikkeet ja käsittelemätön raakahunaja, saattaa parantaa joitakin glykemiaan ja veren rasva-arvoihin liittyviä mittareita, kun sitä käytetään osana muuten terveellistä ruokavaliota.
Samalla hunaja luokitellaan vapaaksi sokeriksi, ja WHO suosittelee vähentämään vapaiden sokereiden saantia alle 10 prosenttiin päivän energiasta, mieluiten vielä alemmas. Hunaja voi siis olla parempi valinta kuin täysin ravintoaineeton sokeri joissain käyttötavoissa, mutta sen lisääminen ruokavalioon suurina määrinä ei tee kokonaisuudesta terveellisempää.
Miten testata onko hunaja aitoa?
Hunajan aitouden testaaminen kotona kuulostaa helpolta, mutta todellisuudessa se on hankalampaa kuin monet netissä kiertävät vinkit antavat ymmärtää. Lusikkatesti, vesilasitesti tai liekkitesti voivat kertoa jotain hunajan koostumuksesta, mutta ne eivät luotettavasti paljasta, onko hunajaan lisätty sokerisiirappia tai onko tuotetta käsitelty harhaanjohtavalla tavalla.
Yksi helpoimmista tavoista arvioida hunajaa on katsoa sen rakennetta, tuoksua ja makua rauhassa. Aito hunaja kiteytyy ajan myötä, mutta kiteytymisen nopeus vaihtelee paljon. Esimerkiksi rypsihunaja voi kiteytyä nopeasti hienoksi ja vaaleaksi, kun taas osa hunajista pysyy juoksevampana pitkään. Pelkkä juoksevuus ei siis tee hunajasta epäaitoa, eikä kiteytyminen yksin todista tuotteen laatua. Hunajan aromissa voi kuitenkin olla pieniä vihjeitä alkuperästä. Aito hunaja ei yleensä maistu pelkältä makealta siirapilta, vaan siinä voi olla kukkaisia, metsäisiä, hedelmäisiä tai maltaisia sävyjä.
Etiketin lukeminen kertoo usein enemmän. Pakkauksesta kannattaa tarkistaa alkuperämaa, valmistaja tai pakkaaja, ainesosaluettelo ja mahdolliset merkinnät siitä, onko kyseessä sekoitus EU:n alueelta, EU:n ulkopuolelta vai molemmista. Jos alkuperä on ilmoitettu hyvin yleisellä tasolla, tuotteen taustaa on vaikeampi arvioida. Paikallinen tai tarkemmin jäljitettävä hunaja voi antaa kuluttajalle enemmän tietoa siitä, mistä tuote on peräisin.
Terveellisin hunaja
Yleisesti ajattellen terveellisin hunaja on mahdollisimman vähän käsitelty hunaja, jonka alkuperä on selkeästi ilmoitettu. Raakahunajaa pidetään usein hyvänä vaihtoehtona silloin, kun halutaan hunajaa mahdollisimman lähellä alkuperäistä muotoaan. Myös kotimainen hunaja on järkevä valinta, koska sen alkuperä on usein helpommin jäljitettävissä ja tuotantoketju lyhyempi.
Tummat hunajat, kuten kanerva-, tattari- tai metsähunajat, voivat sisältää enemmän kasvipohjaisia yhdisteitä kuin hyvin vaaleat ja miedot hunajat. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että tumma hunaja olisi automaattisesti paras kaikille. Vaalea hunaja voi olla maultaan lempeämpi ja sopia paremmin päivittäiseen käyttöön, kun taas tummempi hunaja voi erottua voimakkaammalla aromillaan.
Usein kysytyt kysymykset hunajasta
Hunajaa voi käyttää päivittäin. Se on luonnollinen makeuttaja, mutta sisältää silti runsaasti sokereita ja energiaa. Päivittäisessä käytössä hunaja sopii esimerkiksi teen, puuron, jogurtin tai leivän kanssa, kun määrät pysyvät pieninä. Jos ruokavaliossa on jo paljon makeita tuotteita, hunajan lisääminen ei automaattisesti tee kokonaisuudesta parempaa. Hunaja kannattaa nähdä makua antavana makeuttajana, ei terveysruokana, jota pitäisi käyttää mahdollisimman paljon.
Hunajaa valitessa kannattaa katsoa ensin alkuperää, koostumusta ja pakkausmerkintöjä. Selkeästi ilmoitettu alkuperä kertoo enemmän kuin pelkkä kaunis etiketti. Kotimainen tai muuten tarkasti jäljitettävä hunaja on usein helpompi arvioida kuin tuote, jonka alkuperä on ilmoitettu hyvin yleisellä tasolla. Myös rakenne ja maku vaikuttavat valintaan. Mieto vaalea hunaja sopii monelle arkikäyttöön, kun taas tummempi ja voimakkaampi hunaja voi toimia paremmin ruoanlaitossa, juustojen kanssa tai silloin, kun hunajalta halutaan selkeämpää aromia.
Hunajaa ja vaahterasiirappia on vaikea laittaa yksinkertaiseen paremmuusjärjestykseen, koska molemmat ovat makeuttajia. Hunajassa on luontaisesti fruktoosia ja glukoosia, kun taas vaahterasiirappi sisältää pääasiassa sakkaroosia sekä pieniä määriä kivennäisaineita. Hunajassa voi olla myös entsyymejä, siitepölyä ja kasveista peräisin olevia yhdisteitä, mutta määrät ovat yleensä pieniä. Käytännössä terveellisyys riippuu enemmän käyttömäärästä kuin siitä, kumpi makeuttaja valitaan. Jos hunajaa tai vaahterasiirappia käyttää paljon, molemmat lisäävät ruokavalioon sokeria.
Hunajaan liitetään monia perinteisiä käyttötapoja, erityisesti flunssakauden juomissa ja kurkun karheuden helpottamisessa. Hunaja voi tehdä lämpimästä juomasta pehmeämmän ja miellyttävämmän, ja moni käyttää sitä juuri tästä syystä. Hunaja sisältää myös pieniä määriä erilaisia luonnollisia yhdisteitä, mutta sitä ei kannata pitää lääkkeenä tai varsinaisena ravintolisänä. Sen vaikutukset riippuvat hunajan laadusta, määrästä ja käyttäjästä. Alle yksivuotiaille lapsille hunajaa ei suositella lainkaan botulismiriskin vuoksi.
Juoksevan ja kiinteän hunajan ero liittyy ennen kaikkea rakenteeseen, ei automaattisesti laatuun. Juokseva hunaja on helppo sekoittaa juomiin, kastikkeisiin ja marinadeihin, koska se valuu lusikasta vaivattomasti. Kiinteä tai hienokiteinen hunaja taas levittyy usein paremmin leivälle eikä valu yhtä helposti. Hunajan kiteytyminen on luonnollinen ilmiö, ja monet aidot hunajat muuttuvat ajan myötä kiinteämmiksi. Toiset hunajat kiteytyvät nopeasti, toiset säilyvät juoksevina pidempään. Valinta kannattaa tehdä käyttötavan ja oman maun mukaan.
Hunaja ei lihota itsessään, mutta se voi lisätä energiansaantia, jos sitä käytetään paljon. Yksi ruokalusikallinen hunajaa sisältää runsaasti energiaa, vaikka määrä näyttäisi pieneltä. Jos hunajaa lisätään päivän aikana teehen, puuroon, jogurttiin ja leivän päälle, kokonaismäärä voi kasvaa huomaamatta. Kohtuudella käytettynä hunaja mahtuu tavalliseen ruokavalioon, mutta sitä ei kannata ajatella vapaana makeutuksena vain siksi, että se on luonnontuote.
Sopiva määrä riippuu ruokavaliosta, energiantarpeesta ja siitä, kuinka paljon muita makeita tuotteita päivän aikana käytetään. Monelle pieni teelusikallinen tai kaksi päivässä riittää antamaan makua ilman, että sokerin määrä kasvaa liikaa. Jos hunajaa käytetään useissa aterioissa, määrä voi nousta nopeasti suuremmaksi kuin huomaa. Hyvä käytännön tapa on käyttää hunajaa mausteena makeuden vuoksi, ei pääraaka-aineena. Näin sen maku pääsee esiin, mutta kokonaisuus pysyy maltillisena.
Lähteet
Ahmed, A., Tul-Noor, Z., Lee, D., Bajwah, S., Ahmed, Z., Zafar, S., Syeda, M., Jamil, F., Qureshi, F., Zia, F., Baig, R., Ahmed, S., Tayyiba, M., Ahmad, S., Ramdath, D., Tsao, R., Cui, S., Kendall, C. W. C., de Souza, R. J., … Sievenpiper, J. L. (2023). Effect of honey on cardiometabolic risk factors: A systematic review and meta-analysis. Nutrition Reviews, 81(7), 758–774. https://doi.org/10.1093/nutrit/nuac086
Joint Research Centre. (2023, March 23). Food fraud: How genuine is your honey? European Commission. https://joint-research-centre.ec.europa.eu/jrc-news-and-updates/food-fraud-how-genuine-your-honey-2023-03-23_en
Oduwole, O., Udoh, E. E., Oyo-Ita, A., & Meremikwu, M. M. (2018). Honey for acute cough in children. Cochrane Database of Systematic Reviews, 2018(4), Article CD007094. https://doi.org/10.1002/14651858.CD007094.pub5
Stefanis, C., Stavropoulou, E., Giorgi, E., Voidarou, C., Constantinidis, T. C., Vrioni, G., & Tsakris, A. (2023). Honey’s antioxidant and antimicrobial properties: A bibliometric study. Antioxidants, 12(2), Article 414. https://doi.org/10.3390/antiox12020414
Tashkandi, H. (2021). Honey in wound healing: An updated review. Open Life Sciences, 16(1), 1091–1100. https://doi.org/10.1515/biol-2021-0084
